Tänään olen syönyt paljon, ja nyt muistan katsoa pakkausmerkinnät paremmin, kun siinä lakupötkössä on 121 kaloria pötköä kohden, ei sataa grammaa kohden. Noh, eipä siinä mitään. Heitin pullapalan roskikseen, ja opin terveystiedon tunnilla uuden sanan. Itsesäätelytaito, nimittäin. Itsekuri näin kansan kielellä. Kaksi viime päivää on suoraan sanottuna mennyt perseelleen, mutta onneksi kaksi viime viikkoa on ollut mahtavaa.

Tämä ei ole syömishäiriöblogi. Kalorien laskeminen on oikeastaan aika turhaa. En omista toimivaa vaakaa, pidän enemmän mittanauhasta. Laihdutusblogi, ehkä, en tiedä. Ällöttävää.

Ruoka on mahtava keksintö sinänsä, se aito oikea ruoka. Hedelmät, proteiinipasta, tomaattikeitto, perunat, salaatit, papupadat, paperipussileivät, you name it. Valmisruokaällötykset tekevät minusta lihavan, enkä edes syö niitä usein, vaan äitini joka ei ole tehnyt ruokaa varmaan milleniumin jälkeen. Noh noh, arvatkaas kuka on taas flunssassa. Jos kerran syön jotain epäterveellistä, se jatkuu päiviä. Tiistaina söin donitsin ja siitä se on taas lähtenyt. Ruuan määrän säätely on myös hyvin vaikeaa...banaaneja on mukava syödä kilo mutta 1800 kaloria on hieman liikaa pelkästä välipalahetkestä.

Painan noin 69 kiloa, ja BMI (jos joku sitä katsoo) on 22.

Nuo ovat ihan terveitä lukuja. Kaksi vuotta sitten ne olivat samanlaisia mutta pidin kaksi kokoa pienempiä vaatteita, lihakset... Nykyisin minua ketuttaa eniten se että keikoilla ei jaksa hyppiä niin paljon kuin ennen. Kuntoon on päästävä. Olen laihtunut 10 kiloa lukion ensimmäisen ja toisen vuoden terveystarkastuksen välissä tekemättä yhtään mitään, ellei vegaaniksi siirtymistä lasketa. Eipä se laihdutus ja kunnon kohottaminen voi olla niin vaikeaa jos jopa jaksaisin yrittää? Vyötäröni on noiden kahden käynnin välissä pienentynyt 8 senttiä. Tuntuu upealta, vaikka itse en ole mitään huomannut.

Malliksi joo...ahh herkkää.